Talo pitää siitä, kun sitä rapsutetaan ja pestään. Kun
vain jaksaisin enemmän, rapsuttaisin sitä joka päivä. Talo odottaa myös
maalaamista. Se saa jäädä nyt vielä tulevaisuuteen. Kaikki isommat remontit ja
huollot maksavat rahaa eikä sitä minulla nyt juuri ole.
Kun tänä aamuna pesin kaksi isoa ikkunaa, tosin vain
ulkopuolelta, melkein tunsin talon myhäilevän. Rapsutin ja pesin terassin raput
niin puhtaaksi kuin sain. Aloitin kiveyksen siivouksen. Talo melkein kutsui,
että menisin katolle putsaamaan rännit. Jätin sen myöhempään ajan kohtaan,
syksymmälle. Rännit ovat täynnä männynneulasia. Osa männyistä odottaa
karsimista. Tosin ne ovat niin korkeita, että pystyn vain leikkelemään alimpia
oksia.
Käytin aamulla hetken taloon, koska heräsin miettimään,
mitä voisin tehdä. Minusta on tullut vähän arka ja kohtaloani häpeilevä. Jos
suunnittelen jotakin, vaadin itseltäni täydellistä suoritusta. Joku päivä myöhemmin tällä viikolla otan
paperit taas esiin ja alan tehdä laskelmia. Yritän aina sanoa itselleni, että
minä päätän asioista eikä kukaan muu puolestani. Välillä on nimittäin tuntunut
siltä, että muut tekevät minua koskevia isoja päätöksiä. Pankki. Mietin pankin
vaihdosta, mutta en tiedä kelpaanko toiselle pankille. Ainakin minun on
valmisteltava asia hyvin.
On ollut aikoja, kun olen kokonaan luovuttanut,
nostanut kädet pystyyn ja sanonut, antaa mennä vaan. Mutta aina on alkanut
tapahtua jotakin yllättävää ja olen saanut lisäaikaa. Nyt en tahdo enää kestää
tätä lisäaikaakaan. Siskoni sanoi, että kai se elämä on aina tällaista. En
usko. Se voi olla toisenlaista.
Mutta ehkä myöhemmin tajuan, että tarvitsin tämän ajan,
rikkonaisen ja vaikean, jotta osaisin jatkossa kirjoittaa. Mikä materiaali
minulla onkaan hallussani! Talon ansiota sekin! Kaikki nämä vaikeat vuodet, jotka ovat myös
sisältäneet paljon iloa, ovat tuoneet meidät tähän hetkeen. Kaikki haaveet
matkoista muualle maailmaan saivat jäädä kaikkien näiden ongelmien takia. Niiden sijaan olen löytänyt muuta, lähempää.
Lähellähän on kaikki. Niin talokin sanoo minulle.
Mitä kaikkea se järjesti menneinä vuosina lähtiessäni
hetkeksi pois. Vesimittari jäätyi. Puu alkoi kaatua pihalla myrskyn sitä
repiessä. Ja sitten kaiken huippu, kun vesiputkeen tuli pieni reikä, josta vesi
alkoi tihkua betonien väliin. Nyt pysyttelen täällä ja tuherran siivoten
milloin mitäkin. Olisi kiva voida asettua paikalleen, olla yksin talon omistaja
ilman jatkuvaa pelkoa huomisesta. Vuosi sitten haaveilin vielä ajasta jossakin
muualla, mutta se häämöttää nyt entistä kauempana.
