Se askel
merkitsee minulle mahdollisuutta, mutta myös valtavasti mietittävää ja harmia.
Nimittäin nyt olemme talon kanssa siinä vaiheessa, että alkaa tapahtua.
Menetin
helmikuussa ostajan ja mahdollisuuden aloittaa elämä jossakin muualla, josta en
tietenkään silloin enkä vielä nytkään tiedä mitään. Talon kuntotarkastus toi esiin ongelman.
Tarkastajat ja taloasasiantuntijat puhuvat eri aikakausien riskirakenteista. Nyt on kysymys 1970-luvun riskirakenteesta.
Talon huoneiden väliseinissä on alaohjauspuut ja niissä kiinni seiniä koossa
pitävät puiset pilarit tai pylväät.
Alapohjan betonirakenteiden välissä ollut vesiputki oli mennyt rikki ja
vesi valunut ympäri alempaa betonialustaa ja tietenkin myös pitkin noita
huoneiden väliseinien alaohjauspuita.
Kuntotarkastuksessa
viime helmikuussa kävi ilmi, että 2014 tehty valtava korjausprojekti oli
jättänyt alaohjauspuuhun liikaa kosteutta. Hometta talossa ei ole. Kun marraskuussa lopulta vakuutusyhtiölle
tekemääni valitukseen vihdoin vastattiin ja suostuttiin tekemään lisätutkimuksia,
niin asia sai vahvistuksen. Syystä tai toisesta aiemmassa remontissa oli
jotakin unohdettu ja jätetty tekemättä. Nyt siihen tehdään korjaus. Olen tätä
odottanut, jotta pääsen eteenpäin. Mutta silti kaikki tulee aivan liian suurena
ja ikävänä eteeni. Se vaatii sulattelua. Siksi kirjoitan pitkästä aikaa tänne,
vain tätä taloa varten perustamaani blogiin. Kirjoittelen usein Unikkopellossa-blogiini ja sieltä voi lukea myös tästä aiheesta. Aikani ja jaksamiseni eivät ole riittäneet tänne
kirjoittamiseen.
Koko vuoden
olen miettinyt, mitenköhän tämä tulee jatkumaan. Tällä viikolla asia on vihdoin selvitetty
kokonaisuudessaan minulle. Joudun jättämään talon jälleen kuukausiksi. On itse asiassa hiukan huvittavaa huomata,
että vain harvat ihmiset tai tuskin kukaan ymmärtää, kuinka isoista jutuista on
kysymys. Niinhän kävi jo sen vedenpaisumuksen yhteydessä. Kysymys ei ole todellakaan
jostakin astiapesukoneen vuotamisesta ja sen seurauksista tai keittiön
pintaremontista.
Joku muu
alkaa nyt rapsuttaa taloa. Toivon vain, että se tehdään ystävällisesti ja
kunnioittavasti. Omista päätöksistäni
johtuen, en pysty nyt olemaan lähistöllä ja seuraamaan tilannetta lähes
päivittäin. Suotakoon se minulle anteeksi. Minun on vain luotettava tekijään.
Osa
tavaroistani jää taloon muistuttamaan minusta, osa lähtee jonnekin varastoon.
Kaksi vanhusta eroaa toisistaan. Kokeilemme, josko ihan oikeasti voimme elää
erillään. Vanhuksilla tarkoitan taloa ja minua. Oikeasti tässä eroan myös
ystävästäni, johon tutustuin edellisen muuton yhteydessä. Molempien erojen
toivon johtavan jatkossa siihen, että kohtaamme jälleen myöhemmin.
Eroan myös tavaroistani, kirjoistani ja mapeistani. Otan vain välttämättömimmän mukaani. On mielenkiintoista myös koetella itseään.
Viereisen
talon isäntä kuoli viime kesänä ja emäntä on hoidossa muualla. Perhe tyhjensi
talon ja nyt se ennen joulua ehti myyntiin.
Huomasin ilmoituksen viime viikonloppuna lehdessä. Näytölle näytti
ajavan ainakin yksi auto. Ilmoitus on hävinnyt netistä. En kyllä ihmettele sitä, että joku haluaisi
tälle alueelle asumaan.
Tämä on maailman rauhallisin ja vehrein paikka lähellä
kaikkia palveluja, kouluja ja muita yhteyksiä.
Jos talo meni ilmoitettuun hintaan kaupaksi, niin neliöhinta oli noin
2.580 e. Talon asumispinta-ala on lähes 50 m² pienempi kuin tämän talon. Tämän
talon tonttikin on melkein puolet suurempi. Jos pyysimme aiemmin talosta
298.000 e, se oli halpa hinta verrattuna tuohon taloon.
Anteeksi
vain talo, mutta minun on nyt otettava tämä asia taas esille. Aion nimittäin jatkossa myydä sinua yksin
ilman kiinteistövälittäjiä. Sillä tavalla löydän ehkä parhaiten oikeat uudet
asukkaat viihtymään täällä. Mutta ensin tämä remontti, joka ravistaa koko
taloa, kun koko seinä avataan, puretaan alaohjauspuut ja korjataan. Remontti
koskettaa isompaa osaa talosta kuin edes osasin ajatella, jos ylipäänsä osasin
mitään ajatella.
Talon
lisäksi se koskettaa montaa ihmistä enemmän kuin edes osaamme ajatella. Me
täällä Suomessa elämme niin kovin helppoa elämää, että pieni ravistelu auttaa
kohdistamaan näkökulmaa piiloon jääneisiin asioihin. Olen itse onneksi nyt
paremmassa kunnossa kuin aiemmin tänä vuonna ja jaksan hypätä pimeään ja
kokeilla elämää muulla tavalla. Näen
taloa harvoin, mutta myös monia minulle rakkaita ihmisiä harvemmin.
Tämä kirpaisee lujaa ja vaatii rohkeutta. Meiltä kaikilta.
